Akalauttapäällä ym 09 

Tämä on kirjoitettu muistoksi itselleni siitä kun vietimme hääpäivää Lappland Hotel Sky Ounasvaaralla-

 Lähdimme maasturilla pohjoiseen. Etelässä oli helle ja pohjoisessa oli satanut pitkään, mutta toisaalta loma uhkasi loppua ja matkaan piti varata aikaa.

Lähtöpäätös venyi viime hetkeen ja lopulta lähdimme aamukymmeneltä mökiltä kaupunkiin pakkaamaan. Tien päälle pääsimme siten vasta puoliltapäivin 16.7.09

 Kävimme syömässä Jyväskylässä ja kahvilla Temmeksessä ennen Oulua. Pudasjärvellä tankattiin ja ajettiin yössä Ranuan ohi Ounasvaaralle yöksi. 

Oulun tienoilla alkoi jo sade joka jatkui yöllä. Joimme hääpäivän kunniaksi tonicit baarimikon seurassa keskiyön jälkeen. 

Hotellin ravintolasta oli aamulla upea näköala alas kaupunkiin.

 Emme kuitenkaan jääneet Rovaniemelle pitempään vaan jatkoimme Sodankylään, jossa kävimme ostamassa maalia rautakaupasta.     Vajukoskella ajelimme altaan reunan kautta pikkutietä. 

Vuotsossa käännyimme Sompion luonnonpuiston ohi kulkevalle metsäautotielle ja ajoimme viitisen kilometriä kairaan ja jätimme auton puiston opastustaulun kohdalle.

Sade loppuijuuri sopivasti ja kiipesimme Pyhä-Nattasen huipulle. ( Nattanen= Nänni)

Huipulla on autiotupa entisen metsänvartijan tuvan paikalla ja kaikki muu tarvittava vettä lukuunottamatta.

Huipulta näkyvät hyvin muut Nattasten huiput, Saariselän suurtunturit pohjoisessa ja Sompiojärvi sekä sen takana Lokan tekoallas etelässä.

Sompion luonnonpuistossa kului iltapäivä. Illalla ajoimme Saariselälle, josta etsin sinne edellisviikolla poikien kanssa piilottamani Sinol-pullon ja jatkoimme Ivaloon. Kävimme syömässä Kultahipussa ja Lauran Grillillä sekä hakemassa evästä Vaskoolista.

Sauna oli Nellimissä paikallaan, mutta tie kamalassa kunnossa ja auto peittyi keltaiseen kuraan 40 kilometrin matkalla. Tolosen Helena oli mökillään ja juttelimme hetken saunanlämmitystä odotellessa.

Saunoessa meni ilta mukavasti ja paistoimme makkaraa nuotiopaikalla yötöntä yötä ihmetellen. Vene oli säilynyt paikallaan rannassa ja heittelin illalla vilkkua tuloksetta. Maalailimme ikkunapuitteita ja oven.

Lauantaipäivä kului rakennuksia maalaillen ja illalla kävimme Panun kanssa ajelemasa Kessin tiellä.

Kuvailimme Paatsokea kuululta Kessin hakkuiden sillalta, josta konfliktista aikanaan alkoi nykyisten pohjoisen metsähallituksen erämaiden määrittely eli erämaakomitea koottiin.

Sitä ennen oli ollut tietysti UKK ja Lemmenjoen kansallispuistot, mutta Kessin hakkuista alkoi kehitys jossa määriteltiin talousmetsien ulkopuolelle Tsarmin erämaa, Pöyrisjärvi, Kaldoaivi, Muotkatunturit, Pulju, Hammastunturin erämaa jne. Alla Paatsjoen luusuaa.

Kävimme mm. Nellimin uittorännillä, jonne oli rakennettu eräänlainen mallitupa sekä laavu ja puuvaja.

 Alinna entisöity uittoränni. Nellimin päänähtävyys, jossa vuosittain vietetään kesäjuhlia.

Täälläkin olisi helppo viettää yö sateelta suojassa. Kävin illalla Niliaitassa lukemassa päivän Lapin Kansan. Oli hiljaista kun väki oli koululla eli erähotellissa syntymäpäivillä.

Sunnuntaina saunoimme  aamulla ja iltapäivällä lähdimme syömään Ivaloon. Ostosten jälkeen palasimme illansuussa viideltä erämaahan ja ajelimme Kontosjärven metsäautotietä lähelle rajaa ja käännyimme pistolle jolta oli ajettu ilmeisesti Nilijärville maasturilla.  Omaa maasturiani en olisi uskaltanut ajaa jyrkkiä rinteitä  soiden ja purojen yli. Jätimme maasturin Nilijärvelle johtavan uran alkuun ja siirsimme omaisuutemme rinkkoihin ja kävelimme lämpimässä illassa Ylemmälle Nilijärvelle.

Poromies Magga oli neuvonut meille porokämpän avaimen paikan ja käveltyämme koko illan auringonpaisteessa ylös Tsarmitunturia olimme isolla porokämpällä paljakan rajalla. Nellimin tokkakunnan kämppään mahtuu kolmisenkymmentä nukkumaan.

Alunperin piti jatkaa huipun yli Pahakuruun järvelle, mutta keiton kypsentäminen vei kaminalla parisen tuntia ja päätin että jäämme  poropirtille yöksi. Aurinko oli puolenyön maissa jo alhaalla ja lämpötila laski nopeasti tunturissa.

Yöllä alkoi sataa kaatamalla, mutta uusi peltikatto piti kosteuden ulkopuolella. Tunnelmallinen paikka korkealla tunturin rinteessä.

 Sateen ropinassa tuntui hyvältä ettei ole kevyessä halvassa teltassamme ylhäällä paljakassa.

Aamulla keittelimme kahvit ja siirsimme tarpeellisimman tavaran Panun uuteen reppuun, sadevaran, louevaatteen, keittovehkeet ja evästä.

Rinkat jätimme ritseille ja lukitsimme oven salvalla.

Nousimme huipun itäpuolelta Tsarmitunturin yli ja laskeuduimme Pahakuruun juuri järven ja puron yhtymäkohdassa.

Järvessä ui isoja tammukoita, mutta vieheet olivat jääneet porokämpälle. Pikku tihkukin haittasi tauoilla.

 Jatkoimme kiipeämällä Akalauttapään huipulle parisen kilometriä ja puolisen nousua. Akalauttapää on mahtava tunturi. Laakealta laelta näkyy pitkälle Venäjälle Tulomajärven suuntaan. Päällä on jäänteitä palovartijan kopista.

 Ilma kirkastui huipulla.

Aikamme kuvailtuamme palailimme hitaasti rinnettä alas Pahakurulle ja keittelimme lounasta järven yläpuolella olevalla kallionkielekkeellä.

Aurinko paistoi ja taisin jopa nukahtaa ennen keiton kiehumista.

Irja otti Garminilla suoran suunnan poropirtille ja kävelimme tunturin huipun yli outamaahan, jossa muutaman sadan metrin epäilyn jälkeen  porokämppä tuli eteen.

Hetken levättyämme pakkasimme rinkat.

Kävelimme ilta-auringossa Nilijärvien viereistä polkua takaisin autolle ja Nellimiin ja saunaan.

Tiistaina aamulla soitti kaupparyssä kaverini Ahonen ja kertoi olevansa Hetassa ja ajelevansa Kautokeinon kautta Karasjoelle (200 km)ja sieltä Ivaloon ( 150 km)

Ehdotin että tulemme kalaan Inarinkönkäälle vastaan, jossa Härkösellä on luksushuvila Tenojoella vuokrattavana. Irja halusi jäädä saunomaan ja sen takia kävimme Niliaitassa ostamassa uuden kasupullon ja evästä parille päivälle.

Ajelimme Panun kanssa Ivaloon, jossa tankkasin auton. Mittarissa oli 1300 kilometriä tältä matkalta. Panu kävi syömässä grillillä ja minä Kultahipussa salaattipöydän. Ajelimme kauniissa auringonpaisteessa Inariin, josta nostin rahaa ja Panu söi Inarin keskustassa asuntovaunun nuorten tyttöjen väkertämät makkaraperunat.

Kaupat olivat turisteja tulvillaan. Osa moottoripyörillä ja osa asuntoautoilla.

Ajelimme ohi Kaamasen parissa tunnissa Karigasniemelle. Mutkaisella tiellä ohi meni muutamia norjalaisia, joille tie oli tuttu.

Kari oli käynyt tällä välin Erähotellilla ja Kalastajan Majatalolla hakemassa meille luvat ja maksamassa huvilavuokran. Kari jutteli majatalon pihalla Westin Samulin kanssa ( Samuli nosti Tenosta viimevuosien isoimman lohen) Samuli Uula olisi lähtenyt mielellään soutajaksi, mutta emme ymmärtäneet suostua. 

Kävimme kahvilla ja ostamassa  viimeiset eväät Härkösen Tenohallista ja ajoimme peräkkäin Mattikönkäälle Angelin  60 km polkutietä.

Kari sanoi että vilkuttelisin valoja jos haluan pysähtyä jokivarren näköalapaikoille.

Härkösen edustushuvila on muutama kilometri aiemmin yksinäisellä paikalla Tenon (Inarijoki)rannassa kaukana kaikesta.

 Neljä makuuhuonetta, valkoiset nahkasohvat, siniset graniittilaattalattiat ja kokonaan uusittu sisustus salaman poltettua aiemman.

Taulutelevisiota satelliitilla emme saaneet toimimaan.

Lähdimme Mattikönkäälle rajavartioston valvontatuvan kohdalle kalaan.

Kari sai muutaman harrin ja minä pieniä tammukoita, jotka päästiin takaisin koskeen. Mukana oli vain yksi virveli ja Panun kalastaessa opettelin perhostelua. Mutten oppinut.

 Myöhemmin yöllä Kari sai kauniin taimenen ja minäkin isomman tammukan, harrin ja  parikiloisen taimenen.

 Palasimme joelta neljän aikoihin ja  menimme saunaan.

Kari teki tulet grilliin terassin viereen hietikolle.

Joimme Karin kalan kypsymistä odotellessa J.P Chenetin punaviiniä terassilla Tenojokea kuunnellen.

Joesta nousi usvaa viileään yöhön. Oli rauhallista. Panu nukkui.

Kalasta tuli hieman suolaista mutta muuten hyvää. Kari heräsi varhain ja suunnisti Angelin kautta Ivaloon hakemaan tavaraa asiakkaalle ja sieltä takaisin Karasjoelle asiakkaan luo ja taas Ivaloon....

Me nukuimme pitkään ja otin Panun nukkuessa  aurinkoa talon kiertävällä terassilla. Kannatti nauttia hiljaisuudesta. Kuului vain tuulen humina tunturissa.Talon vuokrahan on normaalisti 250 euroa yö, mutta Kari sai  tingittyä hieman.

Aamiaisen jälkeen ajelimme Angeliin ja sieltä Kettukosken kautta Tirroon ja Kaamaseen ja Inariin.

Inarissa kävimme ylhäällä Tuulipään rinteellä katsomassa retkeilyreitin alkua, Mäeltä näkyy pitkälle Inarille.

Tuulipään laella on yleisradion linkki ja opastustaulut Tuulipään retkeilyalueelle, jossa kalaisia järviä. Kaksi autoa oli parkkeerattuna.

Kävimme Ivalossa grillillä syömässä ja palailimme saunallemme, jossa nukuin hetken iltapäivän siestaa. Sitten Kari saapui ja sovimme tapaamisen Kessin sillalla Paatsjoella.

 Kalastelimme koko illan harriparven seassa, mutta kalaa emme saaneet. Liikaa hellettä.

Kari lähti yöllä nukkumaan Ivalohotelliin (60 km)

Paistoin taimenta hiilloksella yötä kuunnellen. Inarinjärvellä ajoi välillä vene Nellimin satamaan.

Seuraavana päivänä lähdimme etelään kun mummilla oli menoa ja piti päästä launtaiksi Papan luo.

Aamulla saunoimme ja pakkasimme tavarat ja ajelimme Rovanimen ja Paltamon kautta Hotelli Kajaaniin yöksi.

 Sinnekin piti vähän kiirettä ja matkanopeus oli yöllä reippaahko, jotta ehdimme ennen iltakymmentä sisälle.

Kävimme yöllä keskustassa Rossossa syömässä ja olimme unessa jo ennen puoltayötä.

Aamiainen oli hyvä ja ajoimme Iisalmeen kahville. Seuraavaksi pysähdyimme vasta Savon rajalla Rautavaaralla kahvilla ja Jyväskylässä syömässä. Tie Iisalmesta Kuopion ohi on suora leveä ja viestii Lipposen ajan panostuksia. Paljon kapeaa ja mäkistä ruuhkaista nelostietä nopeampi ajaa.

Liikennettä oli Laukaan  jälkeen paljon kun turistit ajelivat etelässä edestakaisin.

Kävimme Orituvalla kahvilla ja Panu viritti sen aikaa kitaraa.

Tankkaus Kajaanissa riitti koko matkan ja mittariin tuli 2900 kilometriä ajoa pääasiassa Lapin teillä.