Elli-täti muistelee lähtöä

 

ELLI-MUMMI MUISTELEE EVAKKOMATKAA (tallennettu joulukuussa 2006)

 

 

Kesäkuussa vuonna 1944, viikkoa ennen juhannusta, sotilaat tulivat meille. "Saatte jäädä, jos haluatte!" Ei haluttu. Tykkien jyske kuului joka päivä lähempää.

 

Isä lastasi nelipyöräkärryille viljaa, lehmät sidottiin perään ja Lauri, 12 v., laitettiin kärryille viljakuorman päälle. Äiti käveli vieressä ja Elli tuli pyörällä perässä.

 

Seuraavana päivänä huomattiin, että ruokalaatikko puuttui. Se oli lähtiessä unohtunut kotiin. Ei auttanut muu, kuin että Elli polki takaisin kotiin hakemaan sen. Tykkien jyske oli kova, mutta ei auttanut. Kotiin päästyä taivaalla käytiin kahden lentokoneen kiivas pommitus, mutta onneksi mitään ei sattunut ruuan hakijalle.

 

Kolme viikkoa käveltiin ehkä kymmenen kilometriä päivässä. Lehmiä ei voinut kävelyttää enempää. Menijöitä oli tien täydeltä.

 

Oli lämmin kesä. Juhannuksena satoi. Taivasalla yövyttiin. Rintamakarkureita oli joka yö. Tulivat metsästä, 4-5 miehen porukoissa.

 

Säämingin Särkilahdesta noustiin proomuun, joka toi Joroisiin. Joroisten lentokentältä noustiin junaan tarkoituksena mennä Ruovedelle, minne meille oli osoitettu paikka. Juna oli avovaunu, jossa lehmät olivat alhaalla ja ihmiset ylhäällä.

 

Juna tuli nopeammin. Haapamäellä jouduttiin odottamaan, kun junia oli niin paljon. Ja junat oli niin pitkiä, että ratapihoilla olikin vekslaamista, että pääsivät ohittaan.

 

Junan pysähtyessä Vilppulaan, äiti sanoi minulle, että 'mene viemään maitoa sisarilles'. Bertta ja Rauha olivat naimisissa Mäntässä. Maito piti viedä salaa, sillä yleensä poliisit ottivat maidon, koska kaikki oli kortilla.

 

Bertta ja Rauha asuivat käytävän vastakkaisilla puolilla Rusinniemessä Suokadun varrella olevan talon yläkerrassa. Oli aikainen aamu, kun Elli tuli koputtamaan lukitulle ovelle. Bertta tuli avaamaan itkien kovasti 'mulla ei ole enää miestä!' Antti oli haavoittunut ja jäänyt venäläisten puolelle.

 

Talon omistaja, Koskisen Hilta, tuli ja sanoi, että minun kattoni alla on tilaa. Kyllä lehmillekin tilaa löytyy Koskelan koululta.

 

Seuraavana päivänä Elli meni kysymään töitä tehtaalta ja niitä luvattiin. Lauri aloitti koulun Mäntässä syksyllä 1944.

SODAN PÄÄTYTTYÄ

 

Urho pääsi siviiliin talvella. Rakensivat isän kanssa kaksi taloa Tammikankaalle, Ylisien ja Saaristen (Mertsin sisko). Isä oli samaan aikaan töissä myös kuorimossa. Urho jäi yksin rakentamaan, kun isä sairastui.

 

Äiti sanoi, että 'maata on saatava. Lähdetään pois täältä.' Hommasi niin, että pääsivät keväällä 1945 Alastarolle Mäen talon saunakamariin odottamaan, että maata osoitetaan. Mäen talo oli Kertun kotitalo.

 

Valtaosa vuokselalaisista meni Kalvola-Hattula-Renko -alueelle.

 

Isä kuoli syksyllä 1945 Loimaan sairaalassa. Kun olimme menossa isän hautajaisiin junalla, niin Ypäjällä lähellä Humppilaa oli perunavaunu karannut ja törmännyt veturiin. Joku kyyti oli pakko saada. Kävellessämme ohi palaneiden perunoiden vastaan tuli taksimies joka lupautui viemään.

 

Mäen talossa järjestetyissä hautajaisissa oli seisova pöytä. Pöydässä oli äidin vasikka. Neljä tuntia syötiin.

 

Alastarolla jouduttiin olemaan kolme päivää, koska tuli rautatielakko. Lopulta päästiin maitoautossa Loimaan asemalle. Siellä Elli meni kysymään lihaa (kortti oli mukana) ja yllätykseksi kauppias kysyi, että paljonko te haluatte. Eihän me paljoa voitu ottaa, kun oli vielä matkaa kuljettavana.

 

Mäen talossa ei Urhosta tykätty. Kerttu lähti Kylmäkoskelle piiaksi ja äiti muutti poikien kanssa Monnin taloon Renkoon.

 

Urho ja Kerttu vihittiin juhannuksena 1947 Monnin talossa. Reino pappa kertoi tähän liittyen: 'Kun kävelimme Rengossa ennen häitä, oli siinä lähellä Suontaan iso kartano, joka oli kylmiltään hylättynä. Sen sai yksi maalaisliittolainen ministeri nimeltään Niukkanen. Kartanon pelloilla oli suuri kuusi ja kuusen juurella heinäseipäitä. Ministerin sukulaiset pistivät seipäät palamaan. Suuri kuusi paloi samalla.'

 

Keväällä 1948 äiti, Lauri, Urho ja Kerttu muuttivat Talpialle Simolaan, jossa asuivat niin kauan kuin Kälkästä lohkaistiin Saarenperä ja saunarakennus valmistui syksyllä 1947. Paavo syntyi 1948 elokuun alkupuolella.