Hirvestämässä

111020080062.jpg

Hirvijahti  aloitettiin  lauantaina 4.10.2008  klo 7.30   Näykin Karin johdolla Riukan ajolla . Pääsin passiin no 2 arvonnassa. Ajosta tulikin kaksi peuraa. Toinen jäi seisomaan eteeni, mutta kun Kari oli kieltänyt peurojen hätyyttelyn jätin sen henkiin.

Seuraavaksi ajoimme Riukan tieltä Haapalammin tielle. Käveli Ellosen Sakun kanssa rinnakkain. Tultuani Riston välipassiin kyselin Ristolta menenkö aukon yli vai suoraan kohdalla olevan metsän kautta. Risto sanoi että Harri on metsän takana odottamassa ja aukkoon ei ole mennyt hänen nähtensä mitään. Menin sitten metsän poikki ja Saku tuli  perässä.

Seisoskelimme aikamme Harrin kanssa odottaen muiden ajomiesten tuloa ja Harrin haettua auton  lähdimme poispäin.

04102008005.jpg 

Seuraavassa tornissa oli Miska, joka tähtäili aukkoon. Pysähdyimme ja sammutimme auton. Pitkän tähtäilyn jälkeen näimme hirvien  nousevan ja  säntäävän pesaikkoon, jolloin  Miska ampui.  Hirveä etsittiin pitkään ja olin samassa tornissa passissa.

 

Lopulta ajoimme aukon reunan poikittain ilman tulosta. Vasa oli  ilmeisesti liittynyt emoonsa ja poistunut alueelta ennen uutta ajoa. Olisi pitänyt tulla aukosta kun hirvet olivat olleet siellä jo ennen ajoa. Kohdasta ei tullut ajomiehiä ja hirvet eivät sen vuoksi liikkuneet pasiin suuntaan.

Seuraavana aamuna aloitimme ajamalla koko alueen  uudelleen Haapalammin niittyyn saakka. Neljä kilometriä tuli mittariin. Ollessamme  lähellä Haapalammin tietä kuului kilometrin päästä useita laukauksia.

 04102008003.jpg

 

 

Tapio oli ampunut ilmeisesti eilisen vasan ja Kari ja Tero kumpikin eri sonnia. Karin ampumaa etsittiin ja kiersin Miskan kanssa Myllynkulman ja Viljasen tiet, jolloin ilmeni että se oli edelleen pienessä  alle kymmenen hehtaarin metsikössä Viljasen ja tien välissä.

Kari jakoi passit ja olin itse Ellosen tien varressa isolla aukolla Sakun kanssa. Lopulta  Luukon Lauri ampui  sonnin Korven pellolle onnekkaalla laukauksella. Hirvessä oli takapäässä kaksi reikää.

Seuraavaksi passitettiin toista ammuttua sonnia ja olin Luukon takana  sähkölinjalla Sakun kanssa passissa.

Hirvi löydettiin läheltä Juurakkokorven peltoa ja loppupäivä kului kolmea hirveä nylkien. Kävin vielä illaalla metsästysmajalla katsomassa peuroja, mutta tuuli yltyi myrskyksi ja alkoi sataa. Kuuden jälkeen lähdin kotiin ja saunaan.

Lauantaina 11.10 jatkettiin tihkusateessa.  Olin ensiksi ajamassa Papinmäkeä Luukon pellolta Karipartaan. Ryteikköä riitti, muttei hirviä. Sitten olin passissa sateessa Kontsaaressa. Kohdaltani ei tullut ajomiehiä eikä tietenkään hirviäkään.

 

Kuivattelimme hetken nuotiolla ja suunnittelimme uutta ajoa.

 

 

Seuraavaksi olin pitkässä Impin ajossa ja kuljin lopussa Putinsuota jo passien ohikin. Edelläni oli kulkenut emo vasan kanssa ja niitä alettiin  hakea kun jäljet olivat tuoreet Haapalammin suuntaan. Olin passissa samassa tornissa kuin viimeksikin, mutta hirviä ei näkynyt,

Palattuamme oli Harri nähnyt tielle passien väliin tulleen hirvien jäljet. Kun hirvet olivat onnistuneet pakenemaan lähdimme sateessa illalla kotiin. Seuraava sunnuntai pidettiin välipäivää ja kävin Jarin kanssa Talpian Suovistolla jänisjahdissa ja viemässä peuroille lisää omenia.

18.10 aloitettiin Vikmanin ajolla. Oli Karin kanssa passissa Jorrin pellolla. Seppo oli ollut vakiopassipaikassa Karlssonin sillalla ja huomannut että tuusulalainen Vikmanin mökin ostanut nuorimies oli käynyt ulkona ja huomattuaan hänet pellon laidalla, kiertänyt radion nupit kaakkkoon niin että talo oli meteliä täynnään.

Tuusulan rivitalossa ei tarvitsisi katsella metsästäjiä, mutta ilmeisesti Vikmanilla on muuten viikonloppuisin kivempaa.

Seuraavaksi olin ajamassa Tornimäkeä ja kävelin oman metsän lävitse Myllynkulman tielle ja siitä edelleen ryteikköä Viljasen Pentin talolle. Pääsin Kallen kyydissä takaisin.

Kalle kertoi jutun vaimonsa rakastajan ampuneesta miehestä, jolle naapuri oli tokaissut että olisi saattanut käydä huonomminkin... Kuinka niin?  "Olisit voinut tulla eilenkin kotiin aikaisin...."

Makkaranuotion jälkeen ajettiin Äijänsuon reunat ja palelin kovassa tuulessa Niittylän talon  edustan kivikasalla.

Seuraavaksi olin ajamassa Riukan selkää Lääveristä alkaen. Olin laitimmaisena ja alussa oli helppoja polkuja, mutta lopussa ryteikköisempää harvennuspuustoa. Hirvet olivat menneet Raimon passipaikasta sataviisikymmentä metriä vasemmalta. Yritimme ajaa niitä takaisin Mäkirinteentieltä Riukkaan, mutta olimme myöhässä.

Päätimme pitää sunnuntaina välipäivän ja vein Tommin kotiin Forssaan.

Sunnuntaina lähdimme Lulun kanssa  jänisjahtiin ja ammuin rusakon  Sillanmäeltä. Lulu tutki  perusteellisesti Ison Saaren ja Nikulan lähimetsät sekä vielä Jorrin peltojen reunat, mutta lisää jäniksiä ei saatu. Vaihdoin välillä piippuun sinkkipanoksen ja ammuin lehtokurpan.

Maanantaina pääsin passiin Riston kopille Riukkaan ja ammuin pienen peurapukin. Luulin sen vain haavoittuneen kun oletetulta kaatumispaikalta lähti peura metsään. Kun olin jäljittänyt sitä muutaman sataa metriä palasin pellolle ja löysin pukin syvältä ojasta. Antti tuli hakemaan sen traktorilla ja Risto auttoi nylkemisessä. Kiitoksia.

11102008006.jpg

 

Seuraavana lauantaina oltiin taas metsällä ja ajettiin monta joa, mutta tuloksetta. Olin passissa mm Peltosen takana aukossa ja ajamassa Haiponjärven takaa, mutta hirviä ei tullut. Välillä kun muut olivat makkaravalkealla kävin antamassa ukilaiselle tytölle hevosvaunun Forssassa.

Viimeisessä ajossa olin mäen päällä Laurinmäen kohdalla,mutta hirviä ei tullut.

Sunnuntai 2.11. pidettiin lepopäivää ja kävin aamulla Torrolla Lulun kanssa jänismetsällä. Lulu ajoi yhden  rusakon Miskan pellon takaa lähes syliini ja oli kaadosta ylpeä. Tyttö kulki pää ja häntä pystyssä pitkän aikaa.

Kävimme päivällä lentämässä ja illalla lähdin hakemaan vajalta Riston ampumaa peuranvasaa. Kun olin jo pari kertaa ajelleut Torrolla en osannut pelätä jäätä ja ajoïn maasturin Kiljamon tienhaaran jälkeisellä suoralla kyljelleen penkalle.

Joku auto tuli kovaa takaa enkä sitä katsoessani huomannut hiljennellä riittävästi ja kun mutkan takana oli töyssy ja mustaa jäätä ,nopeus oli liikaa ja auto pyörähti. Perässä oli kärryt ja ne lykkäsivät perää ojan suuntaan kun korjasin ohjausta vasemmalle. Raju pysähdys.

Auton molemmat etulokasuojat kolhiintuivat. Konepelti vääntyi ja takakulmaan tuli lommoja. Henki sentään säästyi vaikka rajussa luistossa olin varma että lähtö tuli nyt.

Hinuri toi takaisin Forssaan.

Seuraavana lauantaina ajoimme ensin Haapalammin tielle. Kohdaltani tuli pari peuraa, jotka jätin henkiin vaikka niitä ristikon läpi katseloinkin. Sitten olin ajamassa Kujalasta eli Impiltä, mutta hirvet olivat jo poistuneet.Mäntysten suo otti koville.

Lopuksi ajettiin Riukanselkää ja Kari tuli kanssani Riukan peltoon sumussa passiin. Ehdin juuri etsiä sopivan tukikepin kun Kari  ampui. Kolme hirveä oli mennyt kolmensadan metrin päästä pellolla ja Kari ampui vasan. Muut olivat aikuisia. Sumussa en nähnyt yhtäkään.

Hieman meinasi tulla kaadolla vilu kun muut unohtivat käynnistelemään Kallen autoa.

Kun Sunny ei startannut niin Kari yritti vetää sitä käyntiin, jolloin maasturista irtosi puskuri.

Joku viimeisteli auton törmäämällä Kotinojan risteyksessä sen perään.....

Lopelta vasa saatiin nopsasti orteen.

Kaatosade alkoi ja hirvijahti Torrolla 2008 oli ohi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lauantaina 24.10.2008 aloitimme Korven ajolla. Olin Tapion metsäautotiellä kun kuulin useita äänenvaimentajakiväärin laukauksia.

Ehdittyäni isoon aukkoon ilmeni että merikapteeni Heikki oli ampunut isoa ´sonnia kaukaa 150 metrin päästä tornista kun se oli ylittänyt tiheää taimikkoa.

Heikki suolisti sonnin ja se vedettiin pulkalla tielle ja sieltä lahtivajalle.

Olin nylkemässä sonnia ja Tommin ilmoitettua haluavansa ostaa sen nahan tein siihen vahingossa kämmenenkokoisen reiän. Hieman harmitti.

Olimme  tovin nuotiolla ja sen jälkeen olin passissa Impin ajossa Nikulan metsäautotiellä. Hirviä ei näkynyt.

Seuraavaksi olin ajamassa Laurinmäen ajoa ja mittariin tuli siitä kolme kilometriä kävelyä.

 25102008029.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämän jälkeen olin Riukan ajossa passissa Kantolan lavan kohdalla risukasalla.

Alueella oli useasti nähty emo ja vasa ja ne olivat edellisviikonloppuna menneet Raimon passin takaa.

Myrskysi ja ajon äänet alkoivat kuulua vasta aivan vierestä.

Juuri kun ajomies oli menossa ohitseni säntäsi edestäni pusikosta hirvilehmä ja näin vasan tiheikössä seuraamassa aivan perässä.

Otin täyttä vauhtia laukkaavan lehmän kiikariin ja odotin että vasa tulee samaan ristikkoon.  Iso lehmä juoksi aivan edestäni, mutta vasa kääntyi tiheikössä lepikon sisään ja juoksi kohti seuraavaa passipaikkaa.

Ihmettelin kun en kuullut laukauksia ja odotin että vasa tulisi takaisin koska se ei ilmeisesti jatkanut seuraavaan passiin.

Lopulta soitin Karille ja kerroin vasan harhailevan jossain ketjun kohdalla.

Kari kertoi ohi menneen lehmän, muttei nähneensä muuta.  Laukauksia ei kuulunut ja lopulta oli lähdettävä ajomiesten kanssa selvittämään tilannetta nuotiopaikalle.

Ilmeni että vasa oli mennyt Tapion, Karin ja Kallen passiin, mutta kaikki olivat pitäneet yksinään kulkevaa aikuisena lehmänä. Joku oli nähnyt lehmällä sarventyngätkin.

Joka tapauksessa otus jäi pystyyn ja sen jahtaaminen lopetettiin kun kukaan ei ollut pitänyt sitä vasana ja lupaa aikuisen kaatamiseen ei enää ollut.

Seuraavana päivänä oli varsinainen myrsky rankkasateineen ja pidimme vapaapäivän.