Muotkatunturit Utsjoella  3-9.7.09

 Lähdimme Timon, Tuomon ja Riston kanssa Muotkatuntureille vaeltamaan 3.7.2009  Kokoonnuimme Lundellilla ja ajoimme Timon autolla kentälle ja Finnairilla Ivaloon. Timo tilasi taksin, jolla ajoimme uudelle linja-autoasemalle ja jätimme rinkat säilytykseen kolmella eurolla.

Haimme Vaskoolista viimeiset eväät, varrasleipää, juustoa ym ja kävimme Kultahipussa syömässä mm merimiespihviä ja kanatortillaa. Alkusalaatit olivat hyvät. Viiden korvilla lähti Eskelisen bussi kohti Nordkappia, jolla ajoimme Kaamasen kautta  Kiellajoelle. Kävin kammissa vaihtamassa muovihousut jalkaan kun tunturissa tuuli lujasti. Joimme isännän keittämät kahvit ja söimme tuoreet  puustit (10 €/4 hlö!)

Sitten alkoi pitkä polku pitkin Kiellajoen etelärantaa.

Matkalla ylitimme kaksi sivujokea ilman suurempia ongelmia.

Kun lähtö oli myöhäinen olimme puolilta öin vasta toisen sivujoen varressa ja tuntui parhaalta tehdä leiri.

Maasto oli likomärkää, mutta tein joen rantaan koivupökkelöistä tulet ja paistelimme makkarat. Heittelin koskessa hetken ja sain pari harria, jotka laitoin loivaan sitruunapippurisuolaan Timon teltan alle. Isoin harri pääsi karkuun kun jarru oli liian löysällä. Muut olivat tuolloin jo nukahtaneet ja kömmin Riston viereen Nalloon sateelta suojaan.

Yllä leiripaikka sivujoella. (Bajit Sarbmevuobmi kolmannella kotimaisella)

Aamulla söin harrit kun muut jatkoivat unia pitkään. Timo ja Tuomo olivat heränneet kuudelta ja oletin matkan jatkuvan kun Risto siirtyi  aamukahvin keittoon.  Lopulta menin itsekin seitsemältä takaisin nukkumaan ja heräsin viimeisenä.

Purimme leirin ja jatkoimme harjua pitkin kohti Kiellaroaivin porokämppää. Matkaa Karigasniemen tieltä kertyi 18 km. Alla Nirvajoen yhtymäkohta Kiellajokeen kuvattuna harjulta.

 Timo suunnisti ja en viitsinyt tuhria kirjaston karttaani kun ammattilainen seurasi suuntia.

 Matkalla iso poroparttio kävi katselemassa meitä kun makailimme tievan kupeessa hengähtämässä. Viimeiset kilometrit ottivat koville kun pehmeässä maastossa vanha jalkavamma alkoi vaivata.

Entinen rajavartiokämppä oli tuulelta suojassa Dievveladdat-nimellä merkittyjen matalien lampareiden rannalla.

Kämppä on nyt Muotkatunturin paliskunnan omistuksessa, mutta avoin. Ritseillä oli hyvät patjat ja polttopuuta löytyi riittävästi, jotta saimme kämpän lämpenemään. Kun valtion miehet eivät enää hoida asiaa oli kämpän taakse kertynyt kasa retkeilijöiden muovijätteitä. Kerrostaloasukkaiden on vaikea mieltää että on olemassa paikkoja joista jätteet eivät itsekseen häivy.

Uni tuli kuitenkin helposti kun päivä oli ollut melko raskas.

Seuraavana päivänä siivosimme kämppää ja jatkoimme matkaa länteen Kiellajoen yli Stuorraäytsin varteen.

 Joen ylitys tuotti hankaluuksia kun vesi virtasi saappaanvarresta sisään vaikka valitsimme matalimman kohdan.

 Aluksi oikaisimme harjanteen yli ja puron tullessa vastaan seurasimme sitä aluksi pohjoispuolta pitkin. Poroaidan portin jälkeen se muuttui syväksi puroksi, josta ei enää päässyt yli ja samalla maasto soistui niin että kulku kävi vaikeaksi. Ryssänkaulatupsaita ja sitkeää pajukkoa.

Lopulta pääsimme yli kivisemmästä kohdasta eteläpuolelle ja kulku helpottui vaikka polku muuttui jyrkäksi. Ylös tunturiin ei enää päässyt kun rotko oli rinteessä täynnä isoa irtokiveä.Kannattaa kävellä tunturin kautta jos sää on yhtään siedettävä. Nyt oli kyllä kova tuuli ja rotkossakin kävi välillä kylmä viima.

Rotkossa oli useita lampareita peräkkäin ja keittelimme yhden rannalla nuudelikeiton Riston pohjattomasta repusta.

Kahvien jälkeen jatkoimme matkaa seuraavalle lammelle ja aina edelleen.

Viimeisellä korkeimmalla pikkulammella heittelimme hetken lippaa ja sain pari tammukkaa,

(isoin pääsi karkuun ja muut lähtivät pakoon)

Timo kävi ylhäällä soittamassa kaikkien omaisille ja otti tämän kuvan.

Kun puro lopulta päättyi ja vedenjakajan maasto kääntyi kohti Angelin suuntaa tuli vastaan rinnesuo ja sen takana Stuorraäytsin autiotupa.

Perkasin kalat ja pesin ne suolta tihkuvassa norosessa.

Keittelimme pari pussia Rittereitäni, jonka kokemuksen jälkeen ne eivät enää loppumatkalla maistuneet kelleen.

Tammukat saatiin pannulla kypsäksi ja nautimme pullon brandyä illan ratoksi kun ulkona oli melkoisen kylmä. Lämpötila oli viidessä asteessa koko ajan. Toiset pitivät ritsejä kovina.

Stuorraäytsin kämppä on siisti ja kaikkea muuta paitsi vettä löytyy helposti.

Puuvaja on hyvä ja jätepiste ja puusee  siistit. Valtio huoltaa kämppää esimerkillisesti.

Kämppä olisi voinut olla lähempänä puroa, mutta ilmeisesti puut on tuotu toista kautta ja siihen missä ne on ollut helpointa rakentaa.

Aamulla nousimme tihkussa ylös tunturiin Avzegasoaiville.Yllä Guoldnajochkan laaksoa takaamme kohti lounasta. Kämppä jää keskellä olevan koivun taakse alas rotkoon. Seuraava kämppä etelään on 28 km päässä Kurtojoella. Muita valtion kämppiä  ei alueella juuri ole eli Muotkatunturin erämaa on erämaisin Suomen erämaa-alueista.

Tunturissa tuuli kovaa ja hetken päästä alkoi silmille tulla rakeita. Onneksi  raekuuro ei kestänyt kauaa ja kun pääsimme alemmas  Nirvajoen laaksoon tuuli hiljeni. Rinteessä löysimme 1800-luvulla käytetyn Tirron postipolun uran. Se kulki Karigasniemeltä Tirroon ennen maantietä.

Levähdimme Nirvajoen latvahaarakkeiden kohdilla paikassa jossa kasvoi runsaasti villejä kullervoita. 

Seuraava laaja rinnesuoalue teetti hieman ongelmia kun polku häipyi suolla kokonaan.

Jägelöaivin ylityksen jälkeen laskeuduimme rinnettä taas Vuodnosjochkan laaksoon, jossa polku taas katosi vaikka paikantelin sitä satelliitin kautta.

 Suolla polut eivät säily vuosisatoja kun niitä ei juuri käytetä. Kuivilla mailla sitä oli yritetty merkitä maalilla kivissä, mutta kosteikoissa olisi ollut paremmin tarvetta.

Söimme jossain Stuorraggeaivin rinteellä tunturipuron vieressä. Keittelimme trangioilla  muusit ja sroganoffia sekä kahvia.

Alhalla jossain jokilaksossa näkyi lautamökki, jollainen on kuvattu Jouni Laaksosen Lapin kämppäluettelossa, mutta paikka oli mielestäni eri.

Tämä maisema lienee seuraavalta Vuodnosjockan  rinteeltä pohjoiseen.

Karigsniemen Pyhä-Ailigas näkyi kulkusuunnassa  jo varsin kauas ja oli hyvä maanmerkki kun olimme sinne päin suuntaamassa.

Tässä on tunturi idässä Jägelöaivi tai Vuodnecohkka.

Sateen saapumisen näki tunturissa kaukaa kun harmaa huntu kulki rinteitä pitkin tuulen mukana. 

Sateessa saavuimme viimein Babitskaiddajan puron latvoille ja laitoimme teltat pystyyn puron taakse.

Löysin ylempää palan honkapuuta jota poromiehet olivat tuoneet varmaan kelkalla outamaista ja tein tulet koivupökkelöiden väliin.

Tuomo ja Risto valmistivat taas trangioillaan muusit ja lopulta Tuomo löysi rinkastaan vajaan pullon leikattua konjakkia, jota tutkiskellessa ilta kului rattoisasti  savun pyöriessä tunturituulen mukana tasapuolisesti.

Kaikkien jalkineet olivat likomärät päältä, mutta vain Timon kenkä oli sisältäkin vetinen. Pumppasimme Partioaitan barbarat täyteen ja siirryimme unten maille. Heräsin kahdelta äänekkääseen linnunlauluun ja oletin että muut ovat pian hereillä. Kellon tutkimisen jälkeen uni maistui taas aamukuuteen. 

Aamulla matkaa oli jäljellä vain kahdeksan kilometriä kun olimme kulkeneet edellispäivänä n 10-12 kilometriä sateessa. Yllä näkymää Paistunturien suuntaan Jaegelvartin rinnesuon kohdalla hieman vanhalta Karigasniemeltä kaakkoon. Siintävät vuoret lienevät Ailigasta.

Laskeuduimme hankalasti Karigasjoen äyrästä alas Angelin tielle ja aloimme patikoida kohti pohjoista ja maalikyliä.

Tuomon polvi oli turvonnut ja muistutti Valmetin hyttiä. Maleksin edellä ja odottelin  muita kanervikossa makuulla. Lopulta

olimme Kariganiemellä ja hoipuimme Kalastajan majataloon. Huoneisto neljälle 102,40 € oli edullinen. Yhteissauna ja aamiainen.

Ensimmäinen olut meni kieleen ja kävimme sen jälkeen Tenohallissa ostamassa Härköseltä saunaoluet. Saunomisen, muutaman kukonkoiven ja saunamakkaran jälkeen olimme valmiita illalliselle. Ravintola tarjosi alkuun sienikeittoa, katkarapuja valkosipulivoissa paahtoleivän kera , BBQ-härkää ja Gordon Bleuta jollain nimellä, jotka nautimme kolmen Chenet punaviinin kera. Aterian seurue halusi päättää lättyjen, jäätelön ja konjakin jälkeen erilaisiin virvokkeisiin.

Majatalon asiakkaista suurin osa oli nuoria norjalaisia, jotka olivat tulleet lähistöltä syömään kunnolla ja nauttimaan  majatalon erikoisesta ilmapiiristä.

Esimerkiksi Karajoella ei ole oikein muita ruokapaikkoja kuin Statsoilin huoltamon makkara-automaatti.

(Nekin on syötävä seisaaltaan.) Karigasniemellä sen sijaan oli vipinää.

 Yhdessä majatalon pöydässä oli jopa kansallisasuinen saamelaismummo ja norjalaisia tuli ja meni jatkuvasti.

Nukuimme Kojamo-nimisessä mökissä Tuomon kanssa samassa huoneessa sikeästi. (korvatulpat)

Aamiainen oli hyvä vaikkei kaikille maistunutkaan. Pakkailimme hitaasti ja kävin suihkussa kun aikaa oli. Eskelisen bussi tuli kaupalle kymmenen jälkeen ja ajoimme tunturialueen yli Kaamaseen ja sieltä Inarissa pysähtyen Ivaloon.(81,60 € ryhmäalennuksella)  Alla Ukonjärvi. Kappale kauneinta Suomea.

 Kävimme kahvilla matkahuollon kahvilassa ja juttelimme pyöräilijän kanssa joka oli ajanut Gibralttarilta Nordkappiin 34 päivässä eli kovaa. 6300 kilometriä. Mies oli syntynyt Tammisaaressa, mutta asunut koko ikänsä Ruotsissa. Puhui kuitenkin parhaiten englantia.

Neljä viimeistä päivää oli ollut kovaa vastatuulta ja sormista oli mennyt tunto. Merkillisiä extrem-ihmisiä tapaa aina välillä.

Jatkoimme Saariselälle, jossa majoittauduimme kylpylään ja kävimme uimassa. Kävimme saunaoluella Panimossa joka oli liki tyhjä.

Ostimme Kuukkelista ja Kirstin paikasta Siulasta uusia vaatteita reissussa rähjääntyneiden tilalle. Hintavia ovat K-kaupan pukineet pohjoisessakin.

Illalla kävimme vielä Guksipizzalla ja menimme Timon kanssa nukkumaan kun aurinko alkoi paistaa yli Kaunispään.

Kävimme aamiaisella, joka oli Kylpylälle tyypillinen melko runsas.

Pekoni oli paistettu hyvin rasvattomaksi ja vihanneksia oli runsaasti.

Kävimme aamu-uinnilla. Kylpylän toinen poreallas oli ilmeisesti hajonnut eikä solariumkaan toiminut. Ilmeisesti S-ryhmä etsii katteita ostamastaan kylpyläketjusta tasosta tinkimällä. Hinta oli edullinen 100 euroa huone.

Poikkesimme vielä Siulassa ja maleksimme tyhjiä hirsilinnoja katsellen.

Muutama tunti meni Panimossa ja guksipitsoja syödessä.

Bussi kentälle tuli kuudelta ja kone nousi 19.20

Timo ajeli etelän myrskysäässä Salon Nummelle ja itse ajelin sieltä Suur-Someron kautta kotiin yhdeksitoista illalla. Sellainen reissu se.