Sveitsi 2005

  Sveitsin Kanttooneissa

Pääsiäisenä 2005 lähdimme Alpeille Antin kanssa. Finnairin lennot olivat hieman kalliita, mutta E-bookersilta köytyi sellainen lentokokonaisuus jolla pääsi Muncheniin Arlandan kautta, alkumatka SAS:lla ja loput Lufthansalla. Takaisin Hampurin kautta. Antti lensi takaisin suoraan, mutta koneessa ei ollut kaikille tilaa: " Jos haluatte matkustaa samalla koneella ei pääse tällä hinnalla," sanoi virkailija.

Varasimme samalla auton Munchenistä, vahingossa jopa kaksi. Toisen saimme peruttua. Lentojen hinnaksi tuli n 308 euroa ja BMW:lle 243 + vakuutus 51 €.

Pitkäperjantaina imuroin ja pakkasin laukun. Pesin auton ja sitten Antti tuli jo hakemaan.

 Vantaalla parkkipaikan hakeminen tuotti vaivaa kun lentoasemalla oli tungosta. Onneksi joku lähti ja paikka löytyi.

Arlandassa ilmeni että ruotsalainen palvelualttius on paljon suomalaista heikompi. Hidasta ja velttoa touhua.

Syömään kuitenkin ehdimme. Arlandan lentoasema oli paljon Seutulaa jäljessä.

Tosin se oli keskellä metsää Tukholman pohjoispuolella.

Muncheniin Franz Johan Straussin kentälle saavuimme n 18.30 illan pimetessä Baijerin ympärillä. Kentälle oli valmistunut uusi  2 Terminaali, joka oli sekin mittasuhteiltaan valtava. Kilometrin kävelyn jälkeen löysimme Auto Mietung Centrumin, jonne johti loputtoman pitkä käytävä suurelta katetulta sisäpihalta.

Saimme Baijerin ylpeyden BMW:n alle ja asetimme navigointilaitteeseen Lindaun määräpaikaksi ja siellä jonkin Ludvigstrassen. Kone alkoi heti antaa ajo-ohjeita ja tiesi tarkalleen sijaintimme ja seuraavat liittymät ilmeisesti GPS-paikantimellaan. Lempeä naisääni ohjasi meidät oikein moottoriteiden viidakkkoon ja aloimme luottaa koneeseen. Muutaman kymmenen kilometrin pikaporhalluksen jälkeen Antti alkoi epäillä koneen kykyjä kun ohjeiden mukaan ajaessa alkoi Berliini lähetä eikä päinvastoin. Olimme moottoritiellä no 9 menossa kohti pohjoista kun piti olla suunta länteen kohti Helvetiaa. Käänsimme ympäri ja ajoimme Munchenin keskustan kautta Memmingeniin menevälle moottoritielle.

Navigointilaite kehoitti kääntymään takaisin jokaisessa mahdollisessa risteyksessä ja tiesi tarkalleen missä olimme sekä risteysten numerot ja teiden nimet. Minne olimme menossa, se ei kuitenkaan koko aikana ymmärtänyt ja jatkoimme seuraavat 1250 kilometriä siitä piittaamatta. Kun mottorin sammutti kone kysyi haluammeko lopettaa navigoinnin? Muuten sitä ei saanut lopettamaan lempeitä kääntymiskehoituksiaan. Ääni ei vaimennut mistään napista. Rasittava vehje.

Illan edetessä poikkesimme huoltamolle kysymään lähimmän majoitusliikkeen osoitetta ja neuvottiin Landsbergenin hotelleihin. Ensimmäinen etsimämme edullisen näköinen oli pimeänä eikä ovikelloon avattu vaikka asukkaita oli majoittuneena. Henkilökuntaa ei ollut pääsiäisen takia paikalla. Suomessa tämä ei olisi mahdollista. Saksassa luotetaan asiakkaisiin enemmän niin että nämä voi jättää yksin asumaan hotellia yöksi.

Keskustassa Hotelli Goggl eli Kukko oli avoinna ja saimme hyvät huoneet.(85 €/2hh)

Rakennus oli alun perin vuodelta 1552 jolloin Landbergin ensimmäinen pormestari oli rakentanut sen asunnokseen. Hänen mukaansa nimetty hotelli avattiin 1600 luvulla ja oli kulkenut eri perheiden omistuksessa vuosisadat. Aamiaisravintola oli tyypillinen baijerilainen koristeellisine kattopalkkeineen ja pääsiäiskoristeineen.

Aurinko paistoi aamulla ja kävelimme vanhassa kaupungissa. Kaupunki on Lech-joen rannalla ja vanhassa kaupunginosassa Hansataloja.

 Torilla oli myynnissä kukkia ja luontaistuotteita. Antti osti pähkinänsärkijä-oravan.  Parin tunnin kiertelyn jälkeen jatkoimme Lindauhun, jossa kävimme kaupassa. Antiikkimessujen ja pääsiäisen takia ihmisiä oli paljon liikeellä ja teillä oli tukkoista.

Lindausta jatkoimme etelään Lictensteiniin ja sen pääkaupunkiin Vadussiin. Ilma oli kesäisen lämmin ja ihmisiä paljon terasseilla. Suomessahan oli nyt vasta parhaat hiihtokelit.

Täällä kesä on kaksi kuukautta Etelä-Suomea edellä ja vastasi Suomen toukokuun loppuviikkoja. Tai Lapin heinäkuuta.

Jatkoimme ylös Alpeille. Ostimme turhaan Itävallan moottoriteiden Vignetten, vaikka ajoimme vain muutaman kilometrin sen puolella. Sveitsin vastaava maksoi 27 euroa, mutta on voimassa koko vuoden.

Alpeilla alkoi

tihkuttaa vettä ja nousimme pilvien sekaan. Sveitsin tunnelit olivat karumpia kuin Itävallan, joissa oli valoja kuin ajaisi joulukadulla. San Bernadinon tunnelissa aisti siellä olleen tulipalon, jossa ihmiset jäivät savun sekaan loukkuun. Seinämät olivat edelleen mustat. Ylhäällä vuoristossa ajo oli väsyttävää ohuen ilman takia ja Antti ehdotteli välillä päivätorkkujakin.

Lämpötila laski ylhäällä 4 asteeseen ja sade muuttui ennen Bellinzonaa rännäksi. Pääsimme kuitenkin alas Luganoon ja aloimme etsiä hotellia. Hinnat olivat hieman yläkanttiin kun Lugano on jo Garda-järven leveysasteilla ja Ticinonin italiankielinen kanttooni pistää täällä Italian matkailualueen sisään nostaen hintatasoa.

Luganossa palmut olivat jo normaalikasvustoa ja ymmärsi mm miksi Mannerheim halusi viettää täällä viimeiset elinvuotensa. Nostin Banca Raiffeisen Luganon Via Preterion automaatilta 300 Sveitsin frangia, jotta saimme paikallista valuuttaa mm parkkimaksuun.

Grazia ed arrivederci, kiitti kone kohteliaasti.

Aikamme rannan kauppakatua (Viale Gastagnola) ihmeteltyämme kävimme kyselemässä hotellia, mutta päätimme lähteä takaisin kohti pohjoiskanttooneja, joissa hintataso olisi varmasti hieman halvempi. Pääsiäislomat vaikeuttivat hotellin saantia. Henkilökuntaa ei ollut töissä. Katolinen maa.

Ajoimme yöllä ylös Locarnoon, jossa tilanne oli samantapainen. Hotelleissa sai ravata näkemättä muita kuin asiakkaita. Antti kävi vuorella kolmessa paikassa ja alhaalla neljässä. Ajelu pitkin kapeita jyrkkiä katuja tiukkoine risteyksinen vaati tottumusta.

Lopulta saimme

 eräänlaisen sviitin Hotel Rosa Seagartenista rantakadulta  (160 CHF). Kävimme syömässä yöllä viereisessä italialaisessa pizzeriassa. Oluineen pizza maksoi hieman toistasataa mummoa, mutta tarjoilija oli tehokas.

Terassilla oli lämmin osin infrapunatornin johdosta.

Aamulla 

klo 9 kirkonkellot alkoivat soittaa pääsiäisaamun ilosanomaa niin että kaupunki raikui. Kävelimme rantakadulla ja otimme valokuvia. Locarno on Lago di Maggioren rannalla Yöllä kaupunki oli kauniimpi kun vuorenrinteiden valomeri sai sen näyttämään paljon suuremmalta. Ei hullumpi aamuvalossakaan, mutta pienempi.

 Jatkoimme matkaa kohti pohjoiskanttooneja ja Luzernia. Matkalla kävimme St Gotthardin tunnelin (17 km) jälkeen kahvilla Gotthard Raststaette Shattdorfin huoltamolla ja syömässä mm yhden Nussgipfelin 2,50 €. (Pähkinätäytteinen Croissant)

Luzernissa laitoimme auton Hauptbahnhofin parkkiluolaan ja kävelimme kaupungille. 

 Ranskalainen mukavuuslaitos oli alkuun hieman liian byrokraattinen vaikka neito opasti automaattien käyttöä ranskaksi useaan kertaan. Kolikko oli aina väärän kokoinen juuri siihen automaattiin. Naisilla asia oli helpompi kun taksa oli yhtenäinen 2 CHF kun valittavana ei ollut useita vaihtoehtoja.

Tankkasimme auton. BMW kulutti 1200 kilometrillä n 130 litraa dieseliä, joka maksoi n euron litra.

 Luzernissa kävimme keskustassa kävelemässä yli sillan. Valokuvailimme ja palasimme takaisin. Kävimme kaupassa ostamassa mm oluita, sveitsiläistä suklaata ja salamia. Sitten jatkoimme kohti Zurichia. Matkalla söimme ulkona eli takalaatikosta eräällä asemalla.

 Zurichissa sade piti taas taukoa ja kävelimme keskustassa. Auton jätimme Jelmolin suureen parkkitaloon. Kaupungissa oli edelleen vanhoja raitiovaunuja käytössä. Pääsiäissununtaina oli vähän ihmisiä liikeellä ja kaupat kiinni. Kävelimme lenkin jossakin Sihl-joen rantakortteleissa ja lähdimme kohti Germaniaa.

  Matkalla menimme katsomaan Schaffhauseniin Reinin putouksia.Rein alkaa Bodenseestä ja jatkaa kulkuaan Sveitsistä Ranskan rajaa mm Strasbourgin kautta. Putouksilla pääsi niiden viertä kulkevia portaita sen sivulle ja alempana jopa liki kuohuja pistävälle laiturille.

 Sadat kiviraput takaisin ylös saivat hien pintaan. Ostin turistikaupasta aidon Sveitsin armeijan linkkarin tuliaisiksi.

 Joimme ravintolassa kahvit ja lähdimme takaisin Saksaan. Sveitsin tulli pysäytti kaikki autot ja katseli matkustajat, muttei tutkinut passeja. Saksassa aurinko alkoi paistaa ja moottoritiellä 98 matka alkoi joutua, välillä kahtasataa. Käännyimme Bodenseen pohjoisrantaa kulkevalle paikallistielle ja

 ajoimme

Friedrichshafeniin. Kaupungissa on mm Graf Zeppelinmuseo, muistona siellä rakennetuista 30-luvun ilmalaivoista. Sieltä voi lähteä edelleen ilmalaivapurjehduksille, joskin hinta on melkoinen. n 1600 euroa lento.

 Majoittauduimme Gasthof Swaniin ja menimme aikaisin nukkumaan. Illalla kävelimme pienen lenkin keskustassa, joskin kaupunki oli melko hiljainen,

Aamulla kiertelimme rantakadulla ja kuvasimme maisemia. Bodenseen takaa näkyivät aurinkoiset Sveitsin alpit kauniimpina kuin edellispäivän sateessa.

 Ajoimme rantaa Lindauhun, jossa Antti teki hotellivarauksen ensi elokuulle. Sitten lähdimme taas mootoritie 96:tta kohti Muncheniä. Jouduimme taas kulkemaan kaupungin läpi BMW:n kodin ja Olympiapuiston välistä. Kun aikaa oli mnimme syömään pieneen Freisingin kaupunkiin.

Vanhankaupungin torin komistuksen oli vanha arvokas Gasthaus, jossa oli tungosta kun paikallinen tapa on käydä ulkona syömässä ainakin suurimpina pyhinä. Osa oli onneksi vain oluella ja tarjoilu ripeää ja tehokasta joten pihvit saapuivat vauhdilla.

 Asiakkaita oli n 50 ja tarjoilijoita vain kaksi. Söimme mm Gordon Bleuta ja sisäfilettä uuniperunoilla. Sitten oli aika siirtyä lentoasemalle tankkauksen jälkeen.

Frans Johan Straussin kentälle johtaa oma moottoritie. Rental Centerissä tytöt tarkistivat auton ja antoivat kuitin vakuutusmaksusta.

Kilometrin kävely Terminaali 2:een ja laukku Lufthansan haltuun selvitettynä Hampurin kautta Vantaalle. Lufthansa tarjosi ilmaiset shamppanjat ja Blue1 viiniä ja inkiväärisalaattia. Jälkiruuaksi kahvia.

Hampurin lentokenttä on myös kooltaan suurehko ja kävelymatkat olennaisia.

Vantaan lentokentällä tuli Antilta Saksasta tekstiviesti että pitäisi ostaa Saksasta pullo Jägermeisteria, mutta alkoholiostokset olivat kentillä kokonaan unohtuneet suorittaa kun hinta on Suomessakin jo lähellä eurooppalaista tasoa ja ei enää ole suurta vaikutusta rahallisesti. Sveitsiläistä suklaata oli sentään kassiin tullut tuliaisiksi.

Antti tuli koneella suoraan Munchenistä varttia myöhemmin.

Forssassa 30.3.2005  Pena