Punkalaitumella 23.7.2014Helteinen päivä Hämeenlinnassa. Pikkukaupungin uinuva tunnelma kun helle hidastaa hämeenlinnalaisten menoa raukeaan istuskeluun.
Kävin kastelemassa kukkia Liisankadulla ja paikalliset liikenenvalot ovat hämäläisen hitaat. Onneksi oli lukemista mukana. Laitakaupunki oli autio ja tyhjä ja liikennettä oli vain kahden sillan aiheuttamassa sumpputaajamassa.
Torilla ja kävelykadulla istuskeli ihmisiä, joilla ei ollut mitään tekemistä eikä ilmeisesti enää tule olemaankaan. Raatihuoneen edessä nuori juoppo rähjäsi itsekseen ja karjui sen perkeleen aukeavan sorkkaraudalla. Tällaista oli paljon ennen meilläkin.
Illalla menimme Vainioiden kanssa Punkalaitumelle Vehkajärvelle vaimon sisaren nimipäiväjuhlille. Lämmitimme saunan ja heitimme odotellessa keihästä lyijykynillä. Tekniikkalaji. Sanomisen jälkeen ajelimme Metsämaan VPK:n vanhalla paloautolla pitkin pikkuteitä. Ford F-350-4X4/3350-63 on V6 vuodelta 1963, mutta viisikymmenvuotisessa autossa toimi neliveto ja kaikki isomat vaihteet oli synkronisoituja. Onneksi kukaan ei tullut kapeilla teillä vastaan kun auto oli varsin leveä. Tuolloin paloautoissa oli vielä maavaraa. Nyt metsäpalot on sammutettava helikopterilla. Mahtava kokemus, joka tuskin toistuu. Rapuillallisilla oli alkuruokana boulabaíssea, rapujen lisäkkeenä feta-ananassalaatia, anjovisleipiä, snapseina virolaista vodkaa, Tower-valkoviiniä ja marjapiirakkaa. |
Kertomuksia itselle muistoksi