Milanossa 8-10.11.2009 

Arealla oli halpa matkamessutarjous talvella ja  varasin matkan Milanoon. Lennot maksoivat n 180 euroa ja hotelli muutaman kympin päälle.

Lähdimme seuralaisen kanssa aamulennolla ja olimme Malpensan kentällä jo kymmenen jälkeen Italian aikaa.

 Tässä Itävallan Alppeja toukokuussa.

Alla Pohjois-Italiaa. Kesä oli pitkällä ja vehnä kunnon tähkässä. Suomessa juuri kylvettiin,,,

Löysimme junaan Milanon Cadornan asemalle helposti ja ostimme liput 11 euroa hengeltä. Asemalta kävelimme Castello Forzescon linnoitukselle.

Tässä suihkulähde linnan edessä. 

 Linnoitus on alkuaan Milanon mahdin perustana olleen Sforza-suvun rakennuttama palatsi 1400-luvulta. Nyttemmin siellä on useita museoita, joita emme kuitenkaan väsyneinä lähteneet enempää koluamaan.

 Keltit perustivat Milanon n. 600 eKr valloitettuaan alueen etruskeilta. Rooma valloitti sen n 200 eKr ja sen kukistuttua eri germaaniheimot pitivät sitä hallussaan.Langobardit mm Sforzan-suku piti sitä pääpaikkanaan keskiajalla.

Ranskalaiset valloittivat Milanon 1500-luvun alussa ja 1520 jälkeen espanjalaiset, joiden valta päättyi 1706 Itävallan toimesta.

 1796 Napoleon valloitti Milanon.

Napoleonin kukistuttua Milano oli vuoteen 1859 osa Itävaltaa, mutta sen jälkeen tärkein osa Sardinian kuningaskuntaa, josta muodostui Garibaldin sotien seurauksena Italian kuningaskunta 1861. 

Metron ymmärtäminen vei aikaa kun asemalla ei ollut linjakarttaa ja sisäänmeno luolastoon ei selvinnyt heti. Samasta aukion alustasra kun lähti junia pohjoiseen ja aikataulut ja kartat olivat niiden, Oli ajateltu että kaikkihan metrolla osaavat mennä eikä karttoja siitä ollut. Vain pätkiä ovien vieressä. Kävimme kolme kertaa takaisin ylhäällä. Kertalippu oli euron ja koko päivä kolme.    Ajoimme kuitenkin lopulta punaisella linjalla Duomon alle ja vaihdoimme keltaiseen kolmoslinjaan, jota pitkin Central-rautatieasemalle. Linjojen ymmärtäminen ilman karttaa on mahdotonta jollei tiedä pääteasemien nimiä. Yllä päärautatieaseman edustaa.

 Milanossa on neljä päälinjaa kun esim. Roomassa vain kaksi.

Milanon alueella asuu seitsemän miljoonaa ihmistä. Ferrarin liikkessä pääsi silittämään aito F1 autoa. Räikkösen lippikset maksoivat 35 euroa kappale, mutten ostanut kun kausi oli mennyt heikosti.

Hotelli Terminal oli aseman viereisellä Ponte Seveson kadulla ja saimme voucerilla avaimen neljän tähden hotellihuoneeseen. Aika pieni. Minibaarissa oli vettä ja olutta. Söimme pähkinät suolantarpeeseen.

Levättyämme ajoimme illansuussa tuomiokirkon Duomon aukiolle.

Se on maailman suurimpia goottilaisia katedraaleja. Ilmeisesti toiseksi suurin samantyyppisen Sevillan katedraalin jälkeen.

 Duomon aukio on milanolaisille tärkein näyttäytymispaikka.

 Takapäädyssä on hissi katolle, josta on näköala Alpeille saakka.

Laskin joka seinustalla olevan n 120 patsasta pylväiden päässä olevat vielä lisäksi.

Katto on sekin koristeellinen.

 Ilta-aurinko paistoi mukavasti.

-Laskeuduimme alas ja kävelimme vireisen Vittorio Emmanuelel II ostoskeskuksen katetun käytävän lävitse Milanon La Scalan aukiolle.


























Kyseessä on entinen palatsi.

Galleria on täynnä muotiliikkeitä kuten lähikadut muutenkin.

Tässä maailman kuuluisin oopperatalo La Scala.

Aukion rakennuksia.

Kävelimme Via Manzonia Montenapoleonen kadulle, jossa on kalleimmat Milanon muotiliikkeet. Kiertelimme korttelin ikkunaostoksilla ja siirryimme metrolla takaisin fascistien rakentamalle Stazione Centralelle ja hotelliin nukkumaan.

Milanossa on 22 rautatieasemaa.

 Milano on ylivoimaisesti suhteellisesti Italian rikkain kaupunki, joskin Rooma on voluumiltaan vielä suurempi. Mutta suhteellisesti köyhempää aluetta.

Roomassa on kyllä paljon enemmän nähtävää, jollei arvosta huippumuotia.

Aamiainen ei sisältänyt vihanneksia- enemmänkin leivoksia. Kahvia sai ison kupillisen italialaisen tehottomaan tapaan valmistettuna yksitellen.

Muutama kinkunviipale.

Kävimme keskusasemalla. Rullaportaita oli paljon, mutta suunnittelussa ei oltu ihan ajateltu loppuun asti. 

Siirryimme taas metrolla etelään ja kävimme katsomassa Santa Maria della Grazien kirkkoa 1400-luvulta. Kirkossa on Leonardo da Vincin maallaus pyhästä ehtoollisesta. Käynti olisi vaatinut 25-hengen ryhmän ja etukäteisvarauksen.

Kävelimme Duomon aukiolle ja kävimme viereisessä Palace Reale s. Gottardossa esilläolleessa Matissen näyttelyssä. Parhaat lumpeet olivat kyllä jääneet Pariisiin, mutta filmi Matissen puutarhasta oli kaunis.

Menimme kahville aukion laidan terassille. Italialaiset eivät ole terassikansaa. Kaikki asiakkaat olivat ulkomaalaisia.  Ranskalainen terassikulttuuri on täällä harvinaisempaa ja terassit siis harvemmassa.

Saimme siten olla melko rauhassa istuskellen jokusen tunnin eestaas käveleviä italialaisia katsellen. Heille taas tyypillistä on näyttäytyminen, jota ei voi tehdä paikallaanollen. 

Ostimme vihannesmyyjältä tertun pikkutomaatteja ja salaattikerän ja nautiskelimme ne hotellilla kivennäisveden kera.

Illalla kävimme vielä uudelleen keskustassa ja kävelimme Montenapoleonilta kortteleita ja kujasia nyt Duomolle. Kiertelimme vaateliikkeitä mitään erityistä löytämättä.Yllä vanha Jaguar.

Aamiaisena oli sunnuntaina proseciuttoa ja sämpylöitä,

Kävimme kävelyllä Duomon  eteläpuolella mm kirkossa. Kiertelimme taas liikkeitä, mutta mitään erityistä ei löytynyt. Söimme Vittorio Emmanuellella 9 euron salaatin jossa oli vuonankaalia, mozzarellaa ja kolme tomaattia.

Siirryimme kahville taas Duomon aukiolle ja aikamme aurinkoa otettuamme palasimme hotellille ja aseman lävistävää katua lentokenttäbussiin. Matka kesti n 50 minuuttia. Lentoasema on valtava ja oikean lähtöalueen etsiminen vei aikaa niin että olimme portilla lopulta melko ajoissa. Luulin että aikaa jäisi kaksi tuntia odotteluun.

Suomessa oli satanut runsaasti. Milanossa La Dolce Vita on helpompaa.