Berliini 6-9.6.2009

Valtion Area myi matkamessutarjouksena halpoja paketteja joulun jälkeen ja ostin Finnairin matkan Berliiniin. Lähdimme aamulla aikaisin mökiltä Panun kanssa ja ajelimme Röykän kautta kentälle puoli kymmeneksi. Kentällä oli kaksisataa ihmistä jonossa ja kolme virkailijaa.

Pääsimme nuoren neidon ja tämän kissan perässä koneeseen. Neitoa odotti Tegelin kentällä nuori saksalaispoika.

Ostin kolmenpäivän liput kummallekin ja ajoimme X9 linjalla 6 km Zoologishes Gartenin asemalle.  Panu söi Mäkkärillä ja sen jälkeen ajoimme bussilla  nro 100 Aleksanderplazille päätepysäkille.

Matkalla näimme siis tämän 1870 vuoden ranskalaisista ja 1864 tanskalaisista saadun voiton merkkipylvään,Siegessäulen jonka  huipulla on kullattu jumalattarenpatsas. Pylväs on koristeltu  voitettujen  armeijoiden tykinputkilla. Kävimme Itä-Berliinin puolella katsomassa radiotornin jonoa ja söimme aukiolla carrywurstin sämpylällä.

Tässä kuitenkin  liittovaltion valtiopäivätalo Reichstag, jonka natsit polttivat 1933 ja syyttivät siitä juutalaisia. Siitä saatiin lopullinen niitti vainoille.

Radiotornin aukiolla oli paljon romaaneja kerjäämässä. Muualla näitä ei juuri ollut, koska ilmeisesti muut vähemmistöt ajoivat nämä pois. Tässä Neptunus taustanaan Maariankirkko.

Kiersimme mm. punaisen raatihuoneen.

Rotes Rathaus on pormestarin ja kaupunginhallinnon keskus.   Istuimme puolisen tuntia Mariankirkossa.Urkuri harjoitteli sooloja. St Mariakirchen , Mariankirkko on goottilaistyylinen kirkko 1200-luvulta.

Kävimme Berliinin katedraalissa Berlinesch Dom, jossa kului liki tunti. Sisäänpääsy tietysti maksoi kun oltiin saksanmaalla. Tulossa oli kuorotapahtuma, joka eteni sen verran verkkaisesti että lähdimme lopulta eteenpäin.

Kirkko on Habsburgien suvun mahtava muistomerkki, jonne on haudattu suvun kuninkaat.

 Kuvailimme nurmikentällä suihkulähteitä ja kuuntelimme fonistia.

Sillanpielessä oli itsensä siniseksi maalannut pullon henki odottamassa almua kekseliäisyydestään. Saksalaiset ovat yritteliästä kansaa.

Kävimme Deutsches Historisches Museumisssa , jossa vierähti useampi tunti. Näimme Habsburgien muotokuvia. Ristiretkiritareiden haarniskoja.

30-vuotisen sodan esineistöä, metsästysaseita. Lunttulukkokivääreitä. Keskiaikaisia tykkejä.

I Maailmansodan aineistoa. 20-luvun muotia ja esineistöä. Kansallissosialistien valtaannousun innostunutta kansalliskiihkoa.  Ilmatorjuntatykin, raketin palokammion jne

 Tässä ensimmäinen pantentoitu Carl Benzin Mercedes- malli 1880-luvulta. Höyrykone ja takaveto kuten nytkin.

Vaikuttavin oli alkuperäinen liittoutuneiden armeijan lehden etusivu vuodelta 1945, jossa kerrottiin Hitlerin tehneen itsemurhan, mutta että sota jatkuu.

Osa jäi katsomatta kun  jalat alkoivat loppua. Kävimme viereisessä uuden vartion ( Neuves Waches)  kappelissa. Sisällä on huoneessa vain surevaa äitiä kuvaava patsas. ( Jäljitelmä Michelangelon Pietasta) Muistomerkki on omistettu  totalitarismin ja natsismin uhreille.

Jatkoimme paraatikatu Under den Lindeniä länteen ja nousimme Humboltin yliopiston ja oopperatalon kohdalta linjan 200 bussiin, jolla ajoimme Potszdammer Plazin ohi eläintarhan päätepysäkille.  

Kävimme syömässä currywurstin ja frikadellin kahvin kera ja siirryimme Berliinin metron erikoiseen valtakuntaan.

Ajoimme U2 linjalla pari kilometriä itään ja siirryimme linjalle U1 etelään ja jäimme moottoriteiden risteyksen Heidelberger Platzilla kyydistä. Metrossa ei ollut lainkaan lippuportteja eikä kukaan tarkistellut lippuja missään.

Berlin Hotell Winters oli puistossa ja nukahdin heti suihkussa käytyäni kun herätys oli ollut aikainen. Huóne oli siisti ja toimiva.

Aamiainen oli parhaita Saksassa syömiäni. Munia, bratwursteja, lihapullia, pekonia, leikkeitä, hedelmiä, mysliä. Vain suomalaishotelleissa on  herkullisemmat aamaiset. Palvelu toimi tehokkaasti esim italialaiseen systeemiin verrattuna.

Ajoimme U1 metrolla Nollendorferplatzille ja siitä U2:lla Potzsdamer Plazille. Paikka on saanut nimensä kaupunginportista ja se oli 20-luvulla Saksana villkkain kauppakeskus.

Se pommitettiin raunioiksi ja alue oli sitten 1962-1989  muurin välimaastoa ja sen sortumisen jälkeen suurta rakennustyömaata, joka on nyt valmistunut moderniksi kauppakeskukseksi. Kävimme jatkamassa aamiaista Areenatalon ravintolassa. Sony-Centerin aukio oli hieno. Sony ja Crysler ovat investoineet alueille 48 miljardia.

Kiersimme Leipzigerstrassea pitkin Bundesrat- viraston ja finanssiministeriön ja nousimme ilmapallolla 150 metrin korkeuteen katselemaan Berliiniä ylhäältä ( liput 33 euroa)

Palloa ohjailtiin vaijerilla, mutta siinä oli kaikki ilmapallolentoon tarvittava mukana. Lentäjillä oli nahkapuserot poleteilla.

Kävelimme Checkpoint Charlielle, jossa on lavastettu amerikkalainen vartiokoppi ajan henkeen pukeutuneine sotilaineen. Panu söi turkkilaispaikassa ensimmäisen Dönerinsä ja join lasin viiniä seuraksi. 

Kävelimme Juutalaiseen museoon metallinpaljastimen lävitse. Paikka oli ultramoderni ja katselimme tietokoneella koosteen vainoista ja merkittävämpien tiedemiesten vaiheista.  Mm Einsteinin kielikuva johtuu tämän turhautumisesta kuvaajiin. Hän näytti taksista kieltä. Hän itse levitti kuvaa innokkaasti, koska piti sitä onnistuneena.

Juutalaisvainot juontavat jo ristiretkistä ja ovat pitkää saksalaista perua.

Juutalaiset saivat kansalaisoikeudet Preussissa 1870 Saksan yhdistymisen aikaan, mutta pian antisionismi sai jo oman puolueen ja siitä tuli oma vuosisadan vaihteen ilmiönsä. Hitler käytti tätä aatetta hyödykseen politiikassa saadakseen sekapuljan äänet puolueelleen ja valtakunnanjohtaja Himmler keksi myöhemmin tehokkaan saksalaisen tuhoamisjärjestelmän keskitysleireineen.

Perusnäyttely ei sisältänyt paljoa muuta kuin Liebkindin arkkitehtuuria.  Selliä muistuttava äänten torni. Muutamia murhatuille kuuluneita esineitä, Ompelukone, Kirjoituskone, Junasta heitetty kirje. Puutarha, jonka vinot paasit saivat  esitteen mukaan pahoinvoinnin tunteen aikaiseksi.

Nousimme hissillä ylös neljänteen kerrokseen ja kun meidät ajettiin sieltä alas pujahdimme rappuja erikoisnäyttelyyn muuta sättäävien vartijoiden ohi.

Näyttely olikin sitten shokeeraavampi ja saksalaisen koneiston tehokkuus tuli selväksi tälläkin alalla. Vajaamielisten sterilisointi ja tuhoaminen perusteltiin 30-luvun saksalaisella tieteellä.

Kävimme kahvilla alakerrassa ja kuuntelimme hetken talon sinfoniaorkesterin harjoituksia. Kiersimme erikoisen puutarhan pitkine pergolioineen.

Palatessa kävimme ostamassa juotavaa turkkilaiskaupasta ja ajoimme bussilla Topografie Des Terrors-näyttelyyn keskustan rakennustyömaalle.

Näyttely esitteli valokuvin natsipuolueen menettelytapoja kirjarovioineen, kristalliöineen, vastustajien hirttämisineen, julkisine häpäisyineen.

1933 alkaen kansallissosialistit seisotuttivat mm. rehtoreita väkisin torilla kantamassa esim. kylttiä " kielsin Heil-tervehdyksen- Olen Kansan petturi!"

Puolueen valtaannousu, vastustajien murhat, juutalaisten massamurhat, valtakunnan  koneiston taustat, Gestapan ja Gestapon synty, sota ja sen jälkeiset natsioikeudenkäynnit, joista viimeiset Jerusalemissa esitettiin autenttisin ajan kuvin.

Toistasataa kuvaa rivissä 30-40-luvuilta.  Mm venäläisiä partisaaneja oli hirtetty kadun varren puihin niin paljon kuin oksat kantoivat. Tehokasta.

Ajoimme metrolla keskustaan ja kävimme kahvilla saksalaisen ja ranskalaisen kirkon aukiolla. Gendarmenmarktin toisella puolella on Ranskasta maanpakoon ajetuille hugenoteille 1600-luvulla  omistettu Französchishes Dom ja toisella puolella  samanlainen Deutsche Dom.

Kolmannella puolella Konserttitalo ja ilmeisesti vastapäätä Akatemia.

Laidasta lähti nuori pariskunta Ferrarilla liikenteeseen. Ferrarin ääni on kieltämättä vaikuttava. 

Kävelimme ilta-auringossa Bebel-aukiolle, jossa  toukokuussa 1933 roihusivat natsien kirjaroviot. Vieressä on Humboltin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Aukio on aikanaan rakennettu muistuttamaan Rooman keskusaukiota.

Kävelimme Fredrik Suuren ratsastajapatsaalle ja nousimme bussiin 100, jolla ajoimme Reichstagin valtiopäivätalolle. Jono oli pitkä ja kävelimme puiston läpi Brandenburgin portille. Siellä oli ollut suuri pyöräilytapahtuma, jonka kojuja juuri purettiin.

Kävimme jäätelöllä torin laidalla ja ajoimme bussilla 100 eläintarhan asemalle Zoologisches Gartenille, jossa Panu kävi Burger Kingillä.

Vieressä olisi ollut kyllä parempia etnisiä ravintoloita ja tyttöpaikkoja.

Illalla katselimme hetken Matrixia saksaksi ja CBN:stä golfia amerikaksi. Pitkä kävely kuitenkin ramaisi mukavasti ja heräsin vasta aamiaiselle.

Aamulla kävimme metrolla katsomassa muurin jäänteitä Speer-joen takana Oberbaumbruckella. Muuri on tässä jätetty kilometrin matkalla purkamatta kun se ei ole joen rannassa tiellä. Valkoinen muuri. Lähitalot olivat olleet grafiittitaiteilijoiden käytössä.

Kävelimme katsomaan  Teknistä museota, mutta se oli maanantaisin suljettu. Turhaa kävelyä kilometrin verran.

Ajoimme metrolla eläintarhalle ja maksettuamme sisäänpääsyliput 19 euroa pääsimme ihmettelemään mm norsuja, laamaa, kirahveja, villiaaseja jne.

Jääkarhu Knutilla oli oma aitauksensa mustakarhujen kaverina. Muut jääkarhut olivat erikseen. Knutia ei enää kukaan uskalla juottaa tuttipullolla, mutta selvä yleisö suosikki se oli edelleen.

Tiikeri vain makaili, mutta Shimba ja Numa ( swahiliksi) kiehäsivät hellästi toisaan. Leopardit kiersivät turhautuneina ympyrää.

Apinatalo oli hauska. Papukaijoista en juuri piittaa kun niitä on Kanarialla nähty sadottain.

Viimeiseksi kuvailimme gorillaurosta,  joka tuijotti oudosti silmiin kuvaajaa mietteliäänä..

Eläimiä ihmetellessä meni kolmisen tuntia ja kävimme välillä juomassa ravintoloissa. Berliinin eläintarha on lajistoltaan maailman suurin ja viihtyisä paikka viettää vapaapäivää. Aurinko paistoi ja kärpäset surisivat.

Panu totesi eläintarhan olevan melkoinen nähtävyys.

Kävimme Mäkkärillä pikaisesti ja ajoimme X9 -linjalla Tegelin kentälle.

Olimme  tunnin liian aikaisessa , sillä systeemi oli paljon Seutulaa toimivampi  kun  kaikki matkustajat eivät olleet samassa jonossa.

Bussit tulivat kaikki samaan paikkaan ja keskeltä lähti neljä siipeä, joissa jokaisessa oma turvatarkastus.

Turvatarkastus toimi nopeasti kun jonoa ei ollut. Kaikki tutkittiin tarkkaan.

Italiassa ei näin paljoa katsella maasta poislähteviä. Itse kentällä ei ollut kyllä sellaisia viettelyksiä kuin  italialaisilla kentillä. 

 En ostanut juuri mitään ja hintataso esti turhat ostokset. Panu söi yhden Whoopperin lisää ja koneessa pari sämpylää.

Matka maksoi n 240 hengeltä.

Kotona olimme puolenyön jälkeen ja iloitsevan Lulun uudelleen nukuttaminen vei aikaa. Täällä oli ollut todella kylmää ja yöllä jopa pakkasta. Talo oli täynnä savua kun takka ei ollut vetänyt.