Riga 2005 

Riikassa 

 Lähdimme tutustumaan Latvian pääkaupunkiin kun virkaveli suositteli Ryanairin halpalentoja. Keräsimme pienen porukan ja saimme lennot puolella eurolla kappale, veroineen keskimäärin 36 euroa ja neljän tähden hotellin 50 euroa/hlö.

Tosin varata piti jo hyvissä ajoin kun hinta nousee jyrkästi ajan mukana.  Töitten jälkeen 24.5.05 lähdettiin yhdellä autolla Pirkkalaan. Matkalla näimme Lempäälässä ainoan Ladan, (joka oli törmännyt edelläajavan perään.) Latviassa näitä ei enää ollut. 

Pirkkalan lentoasemalla oli tajuttoman kuuma ja lupasimme valittaa ilmailulaitokselle myyjätytön puolesta.

Lähtö lennolle sujui sutjakkaasti kun landingkortit oli jaettu kahteen ryhmään eli jonoon. Lentoemot olivat sipsakoita nuoria tyttöjä ja palvelu tehokasta.

Riikassa yritimme saada viiden hengen taksin, mutta taksit olivat vain ahtaita Mersuja ym saksalaisautoja ja yrittäjä valitti suomalaisten  tapaa tulla aina viiden ryhmissä, vaikka hänellä on vain pieniä autoja. Kaksinkertaisella maksulla (poliisien takia) kuski otti viisi kyytiin. Hinta oli kymmenen latia kun mittari näytti perillä vain viittä. Rikoskonstaapeli Reima ahtautui Antin kanssa Mersun takapenkille ja ottivat naisia syliin.

Takaisin tultiin Toyota Corolla Versolla, jossa oli riittävästi penkkejä, joskin hintakin oli 12 latia. Iso auto on aina kalliimpi.

Riikassa majoittauduimme Hotelli Rigaan vanhassakaupungissa. Neljän tähden hotellin ovella oli samanlainen  aito tampuriinimajuri kuten Kämpissä.

Joimme Riga-shamppanjaa ja kävimme kävelyllä vanhankaupungin keskustassa. Söimme Mac Donaldsilla ja palasimme hotelliin oluelle. Aamuyön väsymyksen johdosta oli painuttava nukkumaan ja osa jäi jopa juomatta. Ei ole ennen sattunut. Hotelli oli hyvin hiljainen ja uni maittoi.

Aamulla kävimme aamiaisella isossa salissa joka Antin mukaan on kopio Pietarin Moskova-hotellista. Hienot kattolamput.

Lähdimme kaupungille ja kiersimme oopperan ohitse kanavan vartta yliopistolle, josta palasimme vanhaan kaupunkiin.

 Yllä suomalaisen arkkitehdin piirtämä kansallisooppera.

Yllä Oopperatalo.

Vapauden muistomerkki oli nähtävyys, jossa oli juuri vahdinvaihto meneillään. Hidastettuna marssina kuin pantomiimissa. Askel hitaasti kerrallaan. 

 Sieltä jatkoimme presidentin linnalle, jossa kävimme historiallisessa museossa.

Esihistoriallisen ajan kokoelmat olivat Suomen kansallismuseota suuremmat, joskin esineistö oli samantapaista. Olemmehan sukulaiskansoja.

Muuttuvana näyttelynä oli neuvostovallan symboolien näyttely.Valtava määrä punakoneiston merkkejä ja logoja. 

 Kävimme terassioluella ravintola Labais Kratsissa  os Riga Anglikänu 5 ( alus (olut) kopsumma 0,5 ls/tuoppi ) ja jatkoimme kierrosta kaupungilla. 

Kävimme mm tuomiokirkossa, Pyhän Pietarin kirkossa ja ainoassa miehitysvallan aikana avoinnaolleessa evankelisessa kirkossa.

Pietarin kirkossa oli hissi jolla pääsi 72 metrin korkeuteen torniin, josta aukeni näköala yli koko vanhan kaupungin ja Väinäjoen silloille. (Danagau)

Muutama käyty kirkko jäi mainitsematta. Lisäksi olimme Mustapäiden talolla, joka on huomattavin Riikan nähtävyyksistä. Se kunnostettiin juhlavuotena edustavaan kuntoon.

Vieressä ollut miehitysmuseo oli vaikuttava paikka. Neuvostoliitto vapautti latvialaiset ja kolmisen kuukautta talvisodan päättymisen jälkeen NL:n suuri neuvosto hyväksyi Latvian neuvostoliiton tasavallaksi ja peräkkäisinä päivinä myös Viron ja Liettuan osaksi neuvostovaltaa.

Saksan ja mm Suomen hyökättyä NL:oon siirrettiin Latviasta 30.000 toisinajattelijaksi luokiteltua 13.6.1941 Siperiaan meneviin juniin. Museossa oli esillä lappusia, joita nämä olivat kirjoittaneet omaisilleen ja heittäneet junan ikkunasta toivoen jonkun vievän ne omaisille. N. prosentti selvisi takaisin.

Saksalaisten hyökkäys ei parantanut tilannetta kun kymmeniä tuhansia suljettiin keskitysleireihin ja tuhottiin. Sen aikaisen saksalaisen kartan mukaan Viro oli jo Judenfree alue. Juutalaisten määrää saksalaiset kuvasivat ruumisarkkujen viereen merkityillä Ghettojen asukasluvuilla.

Neuvostojoukkojen paluu oli yhtä tuhoisa. Tuhansia oppineita, insinöörejä ja lääkäreitä pakeni venäläisiä Saksan puolelle ja sieltä Amerikkaan ja Kanadaan.

Stalinin vainoissa kuoli runsaasti latvialaisia kun toisinajattelijoiksi katsottuja tuomittiin " kuolemaan ampumalla" tai vietiin Gulagien saaristoon eli pohjoisen vankileireille.  Museo oli varsin opettava ja vaikuttava muistutus. Valitettavasti historia toistaa itseään monissa päätöksissä.

Syömässä kävimme torin viereisellä terasilla. Annokset olivat hyviä vaikkakin valmistus kesti jonkin aikaa. Vieressä kauppiaat myivät mm. meripihkakoruja.

Ennen lähtöä poikkesimme vielä kauppahallilla. Vihannekset olivat ensiluokkaisia ja tavaraa riitti, mutta kalahallista tulviva haju sai porukan lähtemään vauhdilla paikalta.

Myyjät olivat venäläisiä kuten 40 % Latvian väestöstä muutenkin.

Kuvia otimme muutamia satoja.

Haimme laukut hotellin luggage-huoneesta ja ajoimme taksilla kentälle. Tax-free liikkeitä oli useita ja hintataso halpeni eteenpäin mennessä!

Lopulta ei ollut enää kellään jäljellä latin latia.

Lensimme takaisin Pirkkalaan ja ajelimme kotiin iltakymmeneksi. Kiva reissu!